Blogin tarkoitus

Olen jo vuosia miettinyt, että haluaisin jakaa omat kokemukseni yliopistoon ja sen ahdistavuuteen liittyen. Yleisesti ottaen tuntuu, että yliopistoon pääseminen on mahtava juttu ja se kuuluisa lause siitä, kuinka "opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa", on itselleni ollut isku vasten kasvoja. Jos opiskeluaika olisi se elämän paras vaihe, ei alamäelle olisi enää edes tilaa. Suunnitelmissani olisi käydä täällä blogissa läpi omaa (pitkää) taivaltani ja tuoda esille omia näkemyksiäni ja kokemuksiani siitä, kun se opiskelu onkin ihan kamalaa. Siinä sivussa avaan myös syitä siihen, miksi en ole vain suosiolla jättänyt opintoja kesken. Samalla kirjoittaminen ja asioiden läpikäyminen toimikoon omanlaisena terapiana itselleni. 

Jos edes yksi ihminen olisi jakanut kokemukseni opintojeni alkuvaiheessa, olisi oma oloni mahdollisesti ollut vähemmän ahdistunut. Tämä on se suurin syy, miksi haluan asiasta kirjoittaa; jos edes yksikin ihminen saa vertaistukea kokemuksistani ja löytää apukeinoja antamistani vinkeistä, olen onnistunut tarkoituksessani. 

Tässä blogissa ei biletetä eikä osallistuta opiskelijatapahtumiin. Täällä ahdistutaan ja vältellään tiettyjä kursseja. Vasta vuosien (liian monien vuosien) jälkeen sain apua opintoihini ja ongelmiini ja toivoisin kovin, että näistä asioista olisi kerrottu paljon aikaisemmin. Koska vaikka yliopistomaailma voi tuntua hyvin ns. konservatiiviselta siinä mielessä, että asiat tehdään juuri tietyllä tavalla, näin ei kuitenkaan ole. On myös muita vaihtoehtoja, mutta ongelmana on se, ettei niistä kerrota.

Eli jos yliopisto ja siellä opiskelu ahdistaa, et ole yksin. Ja jos taas yliopistoelämä on ihanaa ja mietit, mitä ihmettä valitan, onnea sinulle, sinunkaltaisille ihmisille yliopisto on todennäköisesti se oikea paikka. Mutta aikuisena ihmisenä ymmärrät toivottavasti myös sen, että ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja toisille yliopistomaailma voi olla painajainen. Tämä on nyt minun paikkani avata suuni.

Mukana kanssani kulkee sosiaalisten tilanteiden pelko sekä ahdistuneisuushäiriö, jotka nekin jo kertonevat jotakin. Mutta näistä huolimatta myös minulla on täysi oikeus opiskella eikä yliopiston kuuluisi antaa mielikuvaa, että se ei meidänlaisillemme sovi.

Jätä kommentti jos sinuakin ahdistaa yliopistomaailma. Tai huikkaa (tahallinen heh heh-viittaus seuraavaan) jos tuntuu, että jokainen muu on tälläkin hetkellä joissakin opiskelijapippaloissa ja sinä olet ainoa, joka ei ole: et varmastikaan ole ainut. Meitä on muitakin.