Hakeminen yliopistoon

Oli vuosi 2009 ja olin koko kevään lukenut pääsykokeisiin. Minulla ei ollut mitään lukuaikataulua tai vastaavaa, ei edes muistiinpanoja, koska en vain ole koskaan "jaksanut" sellaisia tehdä. Oma työskentelyni on enemmänkin sitä, että luen, tässä tapauksessa pääsykoekirjan, useaan otteeseen läpi. En enää näin vuosia myöhemmin muista, kuinka monta kertaa kahlasin oman pääsykoekirjani läpi, mutta ainakin viisi kertaa, todennäköisesti useamminkin. Opiskelen siis humanistisessa tiedekunnassa ja meillä sisäänpääsy perustui pääsykokeeseen, johon kuului yksi kirja. En ole vielä päättänyt kerronko tarkemmin, mihin oppiaineeseen menin opiskelemaan, mutta tässä vaiheessa riittänee tieto tiedekunnasta. 

Hain opiskelemaan alaa pelkästään sillä perusteella, että kyseinen aine oli ollut vahvuuteni lukiossa ja koin sen kiinnostavaksi. Minulla ei ole koskaan ollut mitään selkeää käsitystä siitä, mitä haluaisin opiskella tai tehdä tulevaisuudessa työkseni. Tästä johtuen se, että kyseinen oppiaine oli lukiossa kiinnostavaa, riitti perusteeksi hakea opiskelemaan sitä. En varmaan edes missään vaiheessa ottanut selvää millaista yliopisto-opiskelu tulisi olemaan. Oma yliopistotietämykseni perustuikin opon tunteihin ja tällöin en edes tiennyt hakevani tulevaisuudessa yliopistoon, joten todennäköisesti en liiemmin kuunnellut mitä kerrottiin. Yliopiston abi-päivillä kävimme lukion viimeisellä ja muistan siitäkin vain sen, että kahvilaan oli pitkä jono ja ihmisiä oli paljon. Emme käyneet kavereideni kanssa kuuntelemassa luentoja tai mitään. Yliopistotietämykseni oli siis melkoisen heikko.

Pääsykokeesta muistan edelleen sen, kuinka en edellisenä yönä nukkunut kolmea tuntia enempää jännityksen takia. Menin pääsykoepaikkakunnalle aamujunalla (lähti joskus viiden tai kuuden maissa) ja perhetuttavat hakivat minut juna-asemalta ja veivät minut yliopistolle. Muistan vieläkin mitä minulla oli päällä (mustat farkut, musta pitkähihainen paita ja sen päällä harmaa hihaton tunika). Eväänä minulla oli äitini kanssa edellisenä päivänä leivottua pitsaa. Näin vuosia myöhemmin tätä voi muistella jo haikeudella monestakin syystä. Muistan erään pojan, joka oli kanssa yksi pääsykokeisiin menijöistä, sillä hänen silmistään tuli mieleen Michael Scofield (Prison Break oli tähän aikaan THE juttu). En enää muista pääsykokeen kysymyksiä tai miten koin kokeen menneen. Tuskin siellä paljoa tuntia kauempaa olin, sillä isot ihmismäärät ahdistaa ja auta armias, jos nälkä olisi iskenyt ja maha alkanut mölisemään siellä salissa.. 

Kesäkuun alkupuolella taisivat tulla tulokset ja varasijoja oli kaksi, joista toisessa olin ensimmäisellä varasijalla. En muista mitä ajatuksia tämä herätti, mutta myöhempiin tapahtumiin peilattaessa en todennäköisesti uskonut pääseväni opiskelemaan. Toisin kuitenkin kävi, josta seuraavassa postauksessa.